perjantai 26. elokuuta 2016

Kommentti josta sukeutu pohdinta sijoittamisesta

Tuo jäi ajatuksenvirran muotoon, joten tosa on murresanoja ja kaipais tiivistystä.

Juttu jota kommentoin (En tosin lukenu ku alkua.):
https://bittiraha.fi/content/bitcoin-kurssianalyysi-2932016-voimakas-liikahdus-ylospain-nyt-mahdollista

Sukeutu tommonen kirjotus ku kommentoin juttua bitcoinkurssikeinottelusta Skepsis-ryhmässä. Kiinnostaa lukea kommentteja kunhan ovat asiallisia. Juttusta tuli melko pitkä. Kuitenki musta onnistunutta ajatuksen virtaa.


Juttu taitaa pareta lopusa, ku kirjoittaesa pohin asiaa samalla. Alku on vähän hapuilua.


Varmaan mitä suhteellisesti usiampi koittaa tienata tuolla, niin sitä vaikiammaksi se käy. Ylipäänsä kaikkialla misä kilpailu käy kovaks, niin tuotot laskee. Finansseissa saattaa olla paremmat mahikset kuin muualla jos sitä ei muualle mee. Toisaalta se on myös paljo vaivattomampaa kuin koittaa perustaa yritys (en tarkoita tienaamista), niin pienemmätki mahikset saattaa vetää käppyräkeinotteluun. Sikäli varmaan viimesenä vielä yritetään siellä jos muualla ei toimi. Toi oli arvailua.


Reaalitaloudesa tuotot kasvaa vain jos keksitään tapa tehdä jotain paremmin tai muuta mille ois kysyntää. Jos uutta ei synny, niin voitot pienenee kilpailun myötä. Samoin hinta jota rahasta voi maksaa laskee. Meinaan korkoa.


Nykyään on toisaalta helpompaa sijoittaa rahojaan ku aiemmin,  joten hyvät ja helpot sijoituskohteet löyetään nopiammin. On helpompaa yrittää... toistan kai ittiäni.


Markkinoilla lienee jonkinlainen balanssi. Jos reaali talous kasvaa, niin mahikset sijoittajillakin kasvaa. Finanssimarkkinoiden ja vastaavien, markkinat toimii kai viiveellä, kun vertaa reaalitaloden kehitykseen. Sijoittajat tuppaa olemaan varovaisia, jos kasvua ei oo näkyny, mutta jos reaalitaloudesa jotain tapahtuu, niin joku sen viimein huomaa. Sitte yhä usiampi tulee peräsä. Lopulta saattaa tulla kupla joka puhkeaa sitte, kun potentiaaliset sijoittajat käy vähiin ja myös ku pitää alkaa maksaan lainoja takas.


Homma toimii samoin kuin pyramidi-huijaus. Jälkeen tulevat ruokkivat edellisiä nostamalla kurssia, mutta jossain välisä rahat loppuvat.


Kuplan puhetessa kurssit syöksynee alas, alemmas kuin reaalitalous antas aihetta. Sieltä sitte raalitalouden pitää kurssit kohti todellisia mahiksia. käppyrätalous toimii siis vähän niinku jousella reaalitaloudden perässä.


Kurssien ailahtelevuuteen vaikuttaa se kuinka paljo sijoittajat ymmärtää reaalitaloutta ja osaavat kahtoa oikeita singaaleja. Muuten se käy helposti pitemmällä ääripäissä.


Heilumiseen auttas siis opettamalla sijoittajia tarkkailemaan reaalitaloutta. Helpommin tosin vois käydä se, että vaaditaan sijoituksilta pitkäjänteisyyttä. Esimerkiksi ostamiaan osakkeita ei voisi myyä, ku vasta tietyn ajan päästä. Silloin pitäis kattoa kauemmas taloudessa ku miettii mikä kannattaa. En tosin tiiä onko tommosia rajotuksia kuin, mutta kai toi auttas.


Toi rajotus ei varmaan sopisi olla vakio vaan se pitäisi kai ennemminki muuttua reaalitalouden vaihtelun mukaan jollain tapaa. En tosta osaa enämpi ny sanoo.


Toi yllä taitaa käsitellä vain homman toimintaa. Ei ollenkaan sitä mikä merkitys noilla on.


Siis mitä tarvetta sijoittajien rahoilla ylipäänsä on: Helposti ymmärtää että alottelevilla yrityksillä tuppaa olemaan rahoitustarvetta. Hankia laitteita ja muuta tarpeellista menoerää.  Muuten homma voi kokonaan tyssätä tai kestää vaan kauemmin päästä alkuun. Olisi kaikille vahinko jos hienoa innovaatiota ei saataisikaan talouteen. Ylipäänsä kaiken uuen kehittely vaatisijoituksia alkaen yrittäjän omasta ajasta.


Sijoittamisessa pärjäävät siis ne jotka osaavat tarkkailla reaalitalouden muutoksia ja mahollisuuksia. Etenki finanssimarkkinoiden suhdetta reaalitalouteen.


Vau, Ajatuksen virtaa.

tiistai 16. elokuuta 2016

Kommentoin koskien juttua tuloeroista


Suuren eriarvoisuuden vallitessa rikkaat kierrättävät mahdollisimman pienen osan varoistaan köyhien kautta, koska sitä ei ole heiltä saatavilla. Muutoinhan köyhät eivät olisi niin köyhiä. Sen sijaan he käyttää rahansa tienatakseen sitä sieltä missä sitä on. Tarkoitan muilta rikkaita. Köyhien osa on olla työvoimana, kun tarjotaan palveluita muille rikkaille. He joutuvat käyttämään suuren osan tarmostaan pysyäkseen hengissä. Tasaisen tulonjaon vallitessa useammalla olisi mahdollisuus näyttää kyntensä mm. kehittämällä ideoistaan innovaatioita.

Ylipäänsä kun on rikas, niin näkee vähemmän tarvetta kierrättää rahaa taloudessa suhteessa omaisuuteensa. Köyhä taas käyttää suuren osan tuloistaan välittömiin tarpeisiin. Raha jatkaa siis nopeammin seuraaviin käsiin ja kasvattaa taloutta.

Kun raha luodaan vain lainaamalla, ihmiset ovat erittäin riippuvaisia rikkaiden rahoista. Etenkin lama-aikaan kun rahan määrä vähenee, heidän rahojensa painoarvo kasvaa. Ihmiset joutuvat tyytymään huonompiin työehtoihin saadakseen elannon. Etenkin velalliset ovat heistä riippuvaisia.

Jos raha luotaisiin ensisijaisesti palkaksi, niin oltaisiin vähemmän riippuvaisia heidän rahoistaan. Palkkoja ei voisi juurikaan polkea. Ne vaihtelisivat vain työn kysynnän mukaan.  Myös suhteellinen rikastuminen rahoillaan olisi luultavasti vaikeampaa. Etenkin velallisten asema paranisi, koska raha luotaisiin suoraan heille palkaksi.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Asuntopolitiikasta ja maankäytöstä

Tämä ilmeni monimutkasemmaksi aiheeksi.

Helsingin asuntotilanteesta kirjoitetaan mediassa usein, koska asuntojen hinnat karkaavat käsistä. Se on tietenkin selvää, koska onhan se pääkaupunki sekä vähintäänkin elinvoimasimpia kaupunkejamme.

Olen pohtinut miten hinnoissa näkyvä kysyntä saataisiin ohjattua paremmin tarjontaan. olettaen tietenki, että hinnoissa on sikäli yhtään väljää. Niin kuin entisaikoina maa-aateli peri maistaan vuokraa, niin valtio tai kunta voisi tietyn suuruisen kiinteistöveron sijasta asettaa maalle sen kysynnän mukaan vaihtelevan veron, jonka tuotot voitaisiin ohjata uuteen asuntotuotantoon siellä missä sille on kysyntää tai johonki muuhun maanparannukseen, joka nostaisi maan arvoa esimerkiksi parantamalla liikenneyhteyksiä ja muuta infrastruktuuria.

Veron suuruus määräytyisi sen mukaan paljonko kysyntä ylittää tarjonna. Kun kysyntä ylittää tarjonnan, niin verolle tulee korkeampia tarjouksia. Jos ne vastaavat toisiaan, niin verokin olisi minimissään. Tuo minimi riippuu siitä rahoitetaanko verolla jonkin infran ylläpitoa vai ei. Jos sen tuotot käytetään pelkästään uuteen tuotantoon, niin ylläpitokulut kustannettaisiin muualta. Kilpailu näkyisi veron suuruudessa. Tontista kilpailevan tahon pitäisi tarjota verolle korotusta sekä olla valmis ostamaan sen kiinteistöt omistajalta.

Pitäisikö tätä sanoa suoraan vuokraksi. Ainoa ero on että kunnan tai valtion ei tarvi omistaa maata. Maan ja kiinteistön omistaja voisi edelleen periä vuokraa.

Suurista hinnoista ja vuokrista saatava voitto ei menisi omistajien taskuun, vaan käytettäisiin suoraan kysyntään vastaamiseen. Tietenkin omistajat voivat nykyisinkin sijoittaa voittonsa uudelleen tuotantoon, mutta tuskin kaikkea sillä jos tarjonta lähestyisi kysyntään, niin se laskisi omistajien voittoja. Heidän intressi on ennemminkin kilpailun rajoittaminen. Rakentajat taas hyötyisivät näin tuotantoon lisätystä rahasta.

Tätä kirjoittaessa mieleen nousi useampia kysymyksiä sekä epäilyksiä. Asia lienee rakenteiltaan ja ansoiltaan monimutkaisempi. Toteutuksessa täytyy tarkoin varoa ylimääräisiä kulu. Ylipäänsä suunnitella ja tutkia tarkoin. Tämä on yksityiskohdiltaan monimutkaisempaa kuin talousjärjestelmän perusosat kuten rahan luomisen tavat.

Toivottavasti tosta kuitenki idea löytyy.

maanantai 8. elokuuta 2016

Kilpailukyky ja kestävä kehitys

Esittelen tässä ideani siitä, miten voitaisiin tehdä työtä pitemmällä tähtäimellä siten, että nykymeno ei pilaisi tulevaisuuttamme. Tarkoitan kestävää kehitystä.

Minulta kysyttiin jonkin aikaa sitten, että mitä mieltä olen systeemistä jossa hommat tehtäis järkevämmin tai ylipäänsä miten ne voisi hoitaa paremmin.

Olen pohtinut tätä kilpailukyky-ongelman kannalta. Nykyään jos vaikka asettaisimme päästöveron tai jonkin muun haittaveron, niin se vaikuttaisi suoraan kilpailukykyyn nostamalla tuotteidemme hintoja. Ongelma on, ettei silloin kannata tehdä mitään koska muutkaan eivät tee.

Ajattelin että meidän pitäisi asettaa ulkomaiset tuotteet samalle viivalle, kuin omat tuotteemme. Verottaisimme tuontia samoin kuin kotimaista tuotantoamme. Tarkoitan siis tullia. Näin omat veromme eivät koituisi kilpailukyky ongelmaksi kotimaassa. Homman voisi laajentaa vientiin, niin että emme verottaisi sitä ollenkaan, vaan se jäisi kohdemaan tehtäväksi. Tällaisessa tilanteessa verot kohdistuisivat omaan kulutukseemme. Onhan paljon helpompi vaikuttaa omiin valintoihinsa niin omalla kuin valtionkin tasolla. Saattaisi olla järkevämpää asettaa nämä ennen muuta kulutusveroiksi, koska osa tuonnistamme on resursseja vientituotteisiin. Näin vero olisi ennen muuta kohdistettu omaan kulutukseemme.

Näiden verojen tulot, sikäli kuin ne ovat haittaveroja, käyttäisin noiden ongelmien ratkaisuun. Esimerkiksi päästöveron tuotot voisi ohjata uusiutuvan energian investointeihin ja tutkimukseen. Tämä voisi tuoda myös kilpailuetua näillä aloilla.

Tämmöinen verotus mahtaisi aiheuttaa porua maailmalla, mutta siinä olisi myös vastaus muille maille, jotka haluaisivat panostaa enemmän kestävään kehitykseen.

lauantai 6. elokuuta 2016

Asioiden arvosta ja hinnasta
Näin kun taloudesta kirjoitan, niin tätäkin on olennaista pohtia.

Mitä rahalla mitataan?

Perimmiltään tuotteen tai palvelun hinnassa kyse on työpanoksesta. Vaativammista töistä maksetaan yleensä enemmän. Esimerkiksi kullan harvinaisuus tekee siitä vaikeampaa löytää ja näin kalliimpaa. Tämän hinnan osan voi ajatella sisältävän työn fyysiset vaatimukset. Sanotaan sitä vaikka perushinnaksi. Myös tarvittavan osaamisen hankkimisen lasken tähän. Se voi vaikuttaa myös toiseen suuntaa vähentämällä itse tuottamisen vaatimaa työtä. Perushinta on siis se taso jonka yläpuolella hinnan kuulu pysyä riittävästi, jotta työ on kannattavaa.

Muita Tarjontatekiöitä

Sikäli kuin hinta ylittää paljon perushinnan tai on sitä häiritsevän lähellä jopa alle sen, niin siihen vaikuttaa muut asiat. Näitä ovat muusta kuin palkasta johtuvat asiat, jotka lisäävät tai laskevat jonkin työn houkuttelevuutta. Esimerkiksi taiteilijoilla kuuleman mukaan monilla on niukka elanto. Menestyessä voi tienata rutkasti, mutta se lienee osin pois muilta. osa töistä voi taas olla vaarallisia tai keskivertoa epämiellyttävämpiä. Ylipäänsä yleinen mielikuva työstä riippumatta sen todenmukaisuudesta on merkittävä tekijä. Menestyessä tuleva arvostus lisää kysyntää ainakin menestyjän osalta sekä työn tarjontaa, kun muitakin alkaa kiinnostaa.

Näitä asioita on ties mitä kuten työn vaatima koulutus ja luottamus etten näistä ny enempää. Josko asia kuiten tosta selvinny.

torstai 4. elokuuta 2016

Esimerkki laina/palkka-systeemien erosta

Jotta helpommin ymmärtää lainaksi ja palkaksi luodun rahan erot, niin kirjoitin seuraavaa.

Lainasysteemi

Kun nykyään katsot pankkitiliäsi tai lompakkoasi, niin riippumatta rahan määrästä sitä rahaa ei vois olla, jos kukaan ei olisi ottanut lainaa. Tämä raha lienee kiertänyt useamman käden kautta, mutta koska se on sulla, niin joku ei ole vielä maksanut velkojaan. Ylipäänsä jos kukaan ei olisi ottanut lainaa, kellään ei ois ollu varaa maksaa sinulle. Rahasi tarkoittavat tavallaan, että joku on tuota rahaa vastaan epäsuorasti sinulle velkaa systeemin kautta. Tuo raha tarkoittaa myös sitä, että jollakin toi velka painaa sokeasti päälle. Tuo velka ei tee eroa sen suhteen millä keinoilla tämä raha on hankittu. Jos pystyy välttämään riskin rangaistuksesta, niin se kelpaa kyllä. Velka toimii siis painostuksena, hankkia rahat keinolla millä hyvänsä. Esimerkiksi irtisanomalla työntekijöitä sen sijaan että kehittäisi toimintaa. Kuitenkin olemme riippuvaisia tuosta velkarahasta.

Mitä oon pohtinut, niin ainoastaan maksukyvyttömyyden kautta rahaa voisi tavallaan vapautua tästä kierteestä, koska kukaan ei silloin maksa sitä takaisin. Tällöin se makaa jonku muun tilillä. Silloin kuitenkin rahan arvo alenee koska sitä vastaan ei oo tehty työtä velan maksuksi. ´´Systeemi on epäonnistunut´´, pankki on myöntänyt liian auliisti lainaa. Tuon vaikutus tosin mahtaa pienetä sen mukaan, kuinka paljo raha on ehtinyt kiertää taloudessa. Lainan saanti kuitenkin vaikeutuu.

Palkkasysteemi

Jos raha luotaisiin palkaksi, homma ois kovin päinvastainen. Kaikki raha tarkoittaisi, että sitä vastaan on tehty jotain. Tililläsi oleva raha tarkoittaisi, että olet tuottanut jotain rahan arvoista tai tarjonnut työtäsi jollekin tuota rahaa vastaan. Voit nyt ostaa itsellesi jotain tai tarjota sitä toiselle työtä vastaan. Tuota rahaa ei kuitenkaan ole otettu velaksi, vaan halutessa on voitu ottaa rennosti säästöjen turvin tai käyttää aikaa jotenki muuten.

Toi meni ehkä vähän mutkikkaammaksi, koska mietin kirjoittaessa voiko palveluita ja tuotantoa ajatella samoin. Palvelua tuottaessa ei synny tuotetta jonka joku voisi ostaa, vaan palvelu kuluu siinä samalla, kun se tuotetaan. Kuitenkin tuotannossa tarvitaan monenmoisia töitä ja ylipäänsä ihmiset vaatii hoivaa etteivät kapinoi tai kuole surkeuteensa ja voivat näin työskennellä.

Toivottavasti tästä selkis minkä eron näen näissä systeemeissä.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Rahan luominen palkaksi


Olen pohtinut vaihtoehtoista tapaa luoda raha. Otsikon mukaisesti se luotaisiin suoraan palkaksi. Nähdäkseni tämä olisi ratkaisu ennen muuta nykyiseen työttömyys ongelmaan, koska työntekijä ei olisi enään samalla tavalla kustannus työnantajalle. Tällöin rajoitteeksi muodostuu ihmisten työhalu ja kyky. Ei olisi nykyisenkaltaisia lamoja vaan ongelma olisi todelliset reaalimaailman kriisit, jotka vaikuttaisivat tuotantoon ja vastaavaan. Tällöinkään ei missään nimessä seuraisi työttömyyttä vaan päinvastoin täytyisi tehdä työtä ongelmien ratkaisuksi. Vastaavasti kun ajat ovat hyvät, niin ihmiset voisivat ottaa rennommin ja keskittyä heitä kiinnostaviin asioihin. Tämä uskoakseni näkyisi mm. uusina yllättävinä keksintöinä. Käsittääkseni zeitgeist-liike tavoittelee paljolti samanlaista maailmaa paitsi ilman rahaa.

Mekanismeja tarkemmin

Tässä mallissa raha siis luotaisiin suoraan palkaksi. Kun rahaa luodaan, niin sen pitää myös kadota jollain tapaa. Nykyäänhän raha poistetaan ´´lainaprosessin´´ yhteydessä, missä se myös luodaan. Ideoimassani mallissa luominen ja poistaminen ovat samalla tavoin toimenpiteen eri puolia. Koska raha luodaan vastineeksi työpanoksesta, niin sen kuuluu vastaavasti kadota, kun kulutetaan työn tuloksia. Yksinkertaisena esimerkkinä ruuan tuottaminen ja syöminen. Myös palkan kuulu määrittyä jollain tapaa. Tähän sopisi yksinkertaisesti kysynnän ja tarjonnan suhde. Töihin joissa ei riitä tekijöitä, kuuluu isompi palkka. Tämmöisiä voisivat olla esimerkiksi epämiellyttävät työt sekä erityistä osaamista vaativat työt. Vastaavasti töistä joihin on tarjolla enämpi tekijöitä kuin tarvii, niin maksettaisiin vähemmän. Näin sekä systeemin toiminnan että oikeudenmukaisuuden takia.

Systeemien erosta

Lyhyesti vielä näide systeemien olennaisesta erosta. Nykyisessä lainaperusteisessa tavassa raha luodaan ennen työpanosta ja velka toimii painostuksena tehdä työtä rahojen eteen. Kun tuo työ on tehty, niin raha katoaa. Myös työn tulosten kuluttaminen tapahtuu näin jo ennen kuin sitä vastaan on tehty työtä. Palkkaperusteinen malli on taas vastakohta edelliselle. Työ ja raha tuleva ensin yhdessä. Myöhemmin tulevat kulutus ja rahan poisto. Tähän perustuu myös se ero, että palkka mallissa hyvinä aikoina voi ottaa rennommin eikä rahan säästäminen ole ongelma koska sitä ei tarvita velkojen maksuun. Lainamallisa taas hyvät ajat ovat niitä jolloin on paljo kysyntää palkollisille ja huonoina aikoina ei ole millä maksaa tarkoittaen lamoja.

Eri tavat yhdessä

Vaikka nämä tava eroava toisistaan, niin ne voivat kuitenkin täydentää toisiaan. Laina voisi toimia niin kuin nykyään rahoituksena toimiville yritysideoille tai vastaavalle ja olla näin yhteinen sijoitus, joka väliaikaisesti laskee rahan arvoa, mutta onnistuessaan tuottaa uutta. Silkat kulutusluotot ois eri asemassa, koska ne eivät liene yhtälailla hyödyllisiä taloudelle kokonaisuudessaan. Ne voisivat ehkä olla paremmin saatavilla hyvinä aikoina, mutta tätä täytyy vielä pohtia.